Joulussa on päästy jo Tapaninpäivään asti, nopesti tämä aika kuluu! Minusta nämä joulunpyhät ovat ihan liian lyhyet ja sujahtavat nopeasti, vielä ei ehdi löhöilyyn kyllästymään.Vähän on ollut haikea mieli kun muistelen viime joulua joka oli niin erilainen...

Joulurauha on meillä ollut käsin kosketeltavissa,  ollut hiljaista ja rauhaisaa, jouluisen tunnelmallista. Eilen kävi kolme ystävää kahvilla, tarjoilin pyjamassa ja punaisessa pitkässä fleecetakissani, sillä perinteen mukaan meillä ei pyjamaa riisuta joulupäivänä, se on mitä mainioin "kalsaripäivä" telkkarin, lehtien, kirjojen, suklaan ja hyvän ruuan äärellä ja ennenkaikkea levollisesti ja rennosti ilman mitään pakkoja tai aikatauluja. Mutta toki meillä kahvit keitetään ja vieraat vastaanotetaan jos joku tulla haluaa :) eikä tuo meidän vaatetus näyttänyt vieraita häiritsevän :)

Eilisen joulupäivän levollisen makoilun kruunasi illalla tullut Timo Koivusalon elokuva "Kaksipäisen kotkan varjossa". En ollutkaan sitä aiemmin nähnyt ja katsoin kovin mielelläni, elokuvan huipensi Anneli Saariston laulama Joelinkin kappale " On niin monta syytä jatkaa"... niin on!

Aattoyöhön yhteen asti touhusin jouluruokien kanssa ja siivottiin, parin tunnin unien jälkeen kello soi kolmelta  kun piti ottaa 2 kg kinkkumme uunista. Tykkään erittäin ylikypsästä kinkusta ja näin ollen paistan sitä  kinkkupussissa ainakin tuplasti mitä neuvotaan , tuo oli nyt uunissa 4 tuntia ja olis saanut olla vielä vähän enemmänkin, ohjeessa sanotaan tunti per kilo! Mutta erittäin hyvää kinkkua meillä on taas tänäkin jouluna, paljon parempaa kuin mitä olen monessa paikassa maistanut.

Laatikkoruuatkin onnistuivat erinomaisesti, meillä kun ei kermaa eikä voita säästellä. Jouluruualle saimme naapurin tätin myös, joten oli kiva syödä kolmisin. 

Lanttulaatikon pitää olla makeaa ja reilusti paistunutta ja muhinutta, imelletty perunalaatikko kaikkien taiteen sääntöjen mukaan imeltynyttä ja paistettua, sen paistoon menee 4 tuntia. Tänä vuonna perunalaatikon sain paistovalmiina isosiskoltani kun hänellä oli sitä runsainmitoin ja ylimääräistäkin, kotona sen laitoin keramiikkavuokaan ja paistoin. Oikein oli imeltynyttä ja hyvää!

Monet joulut meidän herkkulaatikkoihin on kuulunut punajuuri-aurajuustolaatikko, se on tosi tosi hyvää! Rosollia en tee, vaan syömme punajuuret tuollain laatikkona sekä viipaleina lautasella lisäksi.

Keittiön pöydältä puuttui perinteinen tulppaani-kaurakimppu, sekä joulusaunasta puuttui pakastettu saunavasta, se mua oikeesti harmitti. Saunavasta on lapsuudesta kuulunut mun joulusaunaan, nimenomaan tuore pakastettu, saunotaan rauhassa pitkän kaavan mukaan kynttilänvalossa ja moneen kertaan ropsutellaan vastalla... nyt oli vain kesältä jäänyt kuiva vastanraato, vähän saatiin tuoksua siitäkin... Saunan jälkeen kun istahdin Oton seuraan, tuntui olo nii raadolta että hyvä kun sisälle jaksoin kävellä, kropan kipuna purkautui kaikki liika tekeminen, sormiakin särki! Otto on saunalonkero ja olihan mulla toinenkin mieskaveri, tuo suuri rakkauteni KALEV... se on niin namia ettei parempaa ole! Hyvin me kolmestaan näiden miesten kanssa toimeen tultiin ;-)Kalevi on siis suklaata...

Jouluaattoomme kuului perinsteisesti JOULUHARTAUS KIRKOSSA, se on ihana juttu, kestää tunnin ja kirkko on tupaten täynnä. Istuimme yläparvella mistä näkee hyvin täyden kirkkosalin, takanamme istui perhe monen pienen tytön kanssa ja kylläpäs yksi pien tyttö osasi kauniisti lauaa Maa on niin kaunis ja Enkeli taivaan, sanat ja sävel meni just oikein. Kirkon jälkeen veimme muutamalle haudalle kynttilät ja siihen kivelle missä on kaukaa kuolleiden muistopaalu... Noora sanoi pienenä että "kaukana kuolleiden"... oikeesti lienee kauaksi haudattujen :) Pihassa palaa muistokynttilä havujen seassa pienille poismenneille, hukkuneelle Matiakselle ja kolarissa kuolleelle masuvauvalle.

Monessa kohdin mentiin tänä jouluna sieltä missä aita on matalin... vaikka touhuttiin ihan hirveästi ja siivottiin suursiivousta urakalla... keittiön ikkunasta puuttuu oranssi paperitähti joka myös on lapsuuteni joulukoriste ja sellainen oli jo mummun luona ja omassa kodissa aina keittiössä... nyt en jaksanut sitä etsiä ullakolta  kun ei suosiolla vastaan tullut. Suursiivous ylti puoleen väliin vintinrappua, siitä en jaksanut jatkaa vinttihuoneeseen asti, sänkyyn vain vaihdoin puhtaat punaiset uudet lakanat, ja enimmät roskat pois lattialta, mutta raivaamista,järjestelyä, siivoamista en siellä jaksanut tehdä.  Ikkunaan laitoin valoenkelin... Tosin eipä siellä ole kukaan muu käynyt kuin minä nukkumassa, joten ei tuo hirveesti haittaa. Isot röykkiöt on pahvilaatikoita missä on alakerrasta siivottuja korttimateriaaleja, kankaita yms käsityöjuttuja joita vielä viime hetkeen asti ennen jouluaattoa tein. Nyt niistä olisi hyvä jatkaa, ennekuin niitä siirtää taas ullakolle piiloon ensi jouluksi... :)

Noora sai mittansa täyteen makoilusta pyjamassa ja puki ja lähti kaverinsa luo, minäkin aktivoiduin suihkuun ja pukemaan ja laitoin jo koneellisen pyykkiäkin pyörimään :)

Siwassa piti Nooran käydä hakemassa vähän tarpeita ja nyt voi taas jatkaa löhöilyä, heittää sohvalle pitkälleen kynttilän valoon lukemaan kirjaa, mulla on menossa Tuija Lehtisen Franseska, hyvä ja kiva kirja onkin. Samalla vois miettiä että mitä nyt söisin...

Leppoisaa joulurauhan jatkoa kaikille lukijoille!

1158648.jpg