Aatonaatto ja yö menee perinteisesti touhutessa, vaikka tänä jouluna monesta perinteestä on luovuttukin. Nyt on katsottu läpi sormien, jopa joulukuusta. En uskonut tälläistä joulua eläväni, että kuusikin pitäis varastaa... Joka joulu niitä kuusia on tullut ystävällisiltä isänniltä, joinakin jouluna on ollut kolmekin kuusta... yksi istänsä piti minut sysmän aikoina 10 vuotta hyvissä kuusissa... viime joulunakin vielä täällä vuokraisäntä toi kuusen, vaan ilman kuusta nyt jäätiin. Parilta jo pyysinkin, vaan ilman jäätiin, ei ollut tällä kylällä missään myynnissäkään, no täällä maallahan ei kuusia myydä kun jokaisella on se oma perämettänsä mistä ne kuusen hakevat...

Katselin parvekkeen ikkunasta kentän taakse kun siellä oli joku mettää raivannut, eikun sinne... minun omallatunnolla ilman kirvestä ja sahaa, ei kyl oikeesti kuusta voi varastaa... mutta oksia sieltä varastin, sylillisen isoja kuusen oksia ja yhden katajaisen kannoin kainalossani ja tuolla ne nököttää kuusen virkaa nurkassa, josko sen huomenissa vielä valokuvaankin :)

 

Viimeisenä hommana aatonaaton yönä on keittiön lattian pesu ja puhtaisen mattojen laitto... ja sit napsaisin kuvan keittiön joulurauhasta, tiskikone vielä viimeistä koneellistaan huruuttaa, kello on kaksi -- Joulu on tullut meillekin!

 

Tämä oranssi joulutähti kuuluu perinteissäni keittiöön ja se sytytetään vasta sitten aatonaattoiltana kun lattiakin on pesty...

tästä perinteestä en ollut vielä valmis luopumaan, muistan tämän valon lapsuuteni mummulan keittiön ikkunasta.

 

 

Joulurauhaa!