Nyt NE sitten iski, se into, oivallus, intohimo, idea, energia, voima...  Tätä olen odottanutkin :)

Siis... joskus pitämälläni kankaiden värjäyskurssilla kokeilimme jotain omasta päästä.... mulla oli monta pussillista hammasrautojeni kiristämiseen tarkoitettuja pieniä kumilenkkejä käyttämättöminä pusseissa. Mielivaltaisesti niitä sitten sidoin vanhaan märkään lakanaan... lusikalla ja pensselillä sötkötin siihen väriä ja valot päälle ja yöksi kuivamaan.... seuraavana aamuna sitten äimistelimme yön aikään syntynyttä timanttimaista kangasta! Eikä tämä kangas ole antanut pilkkoa itseään tilkkutöihin, se sanoo että se pitää käyttää kokonaisena, että kuvio säilyy...

Idea on odotuttanut itseään, että miten tästä timanttikankaasta jatkaisin tilkkutyön, rikkomatta tämän kankaan kuviota... en ole keksinyt kangasta millä voisi jatkaa reunoille, ei ole ollut mitään ideaa että mitä ja miten... kunnes...

Eilen Trager-hoidossa Eeva puhui mulle, että mun pitää osata antaa itselleni anteeksi, etten nyt kykene tekemään tilkkunäyttelyyn suunnittelemiani uusia töitä, että pitäis vaan hyväksyä, että nyt en tee ja sillä sipuli... Tuo ajattelumallihan ei alkuunkaan sovi mun luonteelle, kyllä mä koetan tehdä vielä siinäkin vaiheessa kun pää on kainalossa, jalasta nyt puhumattakaan. Mulla on niin huono omatunto että koen suurta pettymystä kun en voi toteuttaa sitä mitä tahdon.... tässä ehk se oppimisen kohta onkin, mutta nyt tähän Systikin 5 vuotis-näyttelyyn  tahdon tehdä jotain uusia töitä, vaikka sitten tunnottomalla ja tosi kipeällä jalallakin. Ompahan niissä töissä sitten joku kivun purkamisen maku.......

Noh, eilen iltana sitten siellä henkimaailman istunnossa, mulle tuli viesti, missä puhuttiin JALOKIVESTÄ ja elämästä mitä voi verrata jalokiveen, sen särmiin, valon taittumiseen jne... Siitä että elämään voi luottaa, se kantaa ja kestää... Opas käski mun kirjoittaa ja käyttää luovuuttani enemmän, vieläkin tätä enemmän, että se kaikki on jo mun sisällä, mistä vain pitää ilmentää se jotenkin uloskin.... Sanoin silloin ääneen, että olen koko päivän päässäni pyörittänyt yhtä värjäämääni kangasta, joka haluaisi tulla valmiiksi sinne näyttelyyn, mutta kun nyt pitäis luovuttaa ja olla tekemättä, vaan en osaisi olla niin.... Tämä Jalokivi jäi mieleen elämään ja tämä timanttikuvioinen kangas on just se Elämän monisärmäinen Jalokivi !

Äsken sitten menin vinttiin raivaamaan, sitä hommaa siellä riittää. Laitoin tavaraa ytheen komeroon ja kas kummaa, tangolta hyppäsi silmilleni ihan täysin sinne unohtamani jutut! Sellaiset kangaskaupan roskiksesta saadun verhokangas mallit, joissa pienet kangas siivut ovat värijärjestyksessä pohjassa jonka voi laittaa roikkumaan pienestä henkarista ! SE ON SIINÄ.. siis se Jalokiven reunus-IDEA!!! Sieltä se tuli mulle ihan omia aikojaan ja ei ole mitään epäselvää miten sen toteutan! Näistä verhokangas suikaleista tulee raidallinen reunus ja ompelen käsin paljon pieniä helmiä Jalokivien sydämiin ja tikkauksissa tehostan Jalokiven säteiden loistoa!

Laitan teille nyt kuvan missä nuo materiaalit roikkuvat kaapin oven päällä, Timanttikangas on tuossa kaksinkerroin ja oikeesti siis noin puolta isompi... Sieluni silmillä mä näen tuon Elämän Jalokivet siellä näyttelyssä valmiina seinällä :) Noh, ihan hoopohan mä olen, sehän on vanha juttu :)... mutta tästä äskeisestä oivalluksesta se työ tulee valmiiksi näyttelyyn!

437284.jpg