Eilen iltana hurtuuttelin tänne murusen kotiin ja tiellä näkyi kyykäärme... yöks! Tänään olen anoppiehdokkaan kanssa ollut rankasavotassa ... pajuja keräämässä. Ensin käytiin hakemassa isompia runkoja mistä sitä elävää aitaa ajattelin, hyvin tuli nissanin kyydissä iso kuorma pitkiä rankoja. Toinen kuorma haettiin sitten pienempiä ja sellaisia suorempia punontapajuiksi paremmin sopivia. Anoppiehdokas (72-v.)  kyllä ketterämmin ojanpenkoilla liikkui ja katkoi pajuja isoilla puutarhasaksilla kuin minä, minä lähinnä kyytimiehenä olin. Hän sahasi ja minä naulasin ja porasin ja saimme tehtyä riskikkojalan mihin tulee nyt yksi tilateos pajuista, sellainen pylväs jota pitkin voi vaikka laittaa kukkia kasvamaan. Mutta on sen tekemisessä hommaa ja pajuja siihen uppoaa ihan tuhottoman paljon! Tuolin tekoa jo suunittelin ja valitsin paksuimmat ja suorimmat rangat siihen, pora ja terät on... muttei vielä sopivan kokoisia ruuveja. Jossain kirjassa oli ihana tuolin kuva, sellainen missä selkänoja ja kädensijat voivat alkaa kasvamaankin :) Ilma on ollut suotuisa ulkohommiin, lämmintä ja vähän tuulista.

Eikun iltapäivä lääkitys kohdalleen ja jatkamaan. Kari toi apteekista töistä tullessaan lisää B-vitamiinia, huomasin että sen syönnissä on ollut nyt reilun viikon tauko, liekö se vaikuttaisi että kramppaa nyt enemmän tuo kinttu. Jokainen liike ja asennonvaihto ja askel vihloo kuin puukkoa työntäisi tuonne takajalkaan... Puolessa kuussa tulee puoli vuotta täyteen tätä iskiaskipua ja helmikuun alusta se on ollut kramppaavan kipeä ja vihlovaa terävää kuin puukolla vetäis sellaista suonenvetoista jalkaa... Joku lääkärihän se mulle sairaalassa lupas että puolessa vuodessa helpottaa :)