Pitääköhän tässä alkaa oikeesti huolestumaan tästä muististaan... kai tämä on jo luokiteltavissa ihan oikeeksi keski-iän dementiaksi. Inhoan tuota keski-ikäisen määritelmää, mutta sellainenhan tässä sit vissiin on  kun on 42 vuotias.... kohta jo 43 ... mutta hyvä ikä olla "aikuinen"... ja toivottavasti vasta keskellä jotain viimeistä ikää :)

Etsin  pari päivää ompelukonettani, sitä vanhaa Brotheria millä onnistuu hyvin vapaa konetikkaus. Kävin pariin kertaan kaappeja ja ullakkoakin läpi, raivasin tuota nurkkaa vintinrapussa ja ihmettelin, että mihin olen sen koneen siivonnut silmistä pois! Kunnes viime yönä unen rajamailla tuli mieleen että sehän on Textiikissä korjattavana koko kone! Sehän särkyi joskus syksyllä joja vein sen sinne silloin korjattavaksi! Noh, tänään menin sitä kyselemään ja siellähän se oli ja siellä toinen dementikko (kangaskaupanmyyjäystäväni) oli muistellut, että kenenköhän kone tuo on, kun on ollut pitkään siellä eikä kukaan sitä kysele!!! Ja siellä mun Brotherini nökötti nurkassa :)

Ystävättäreni laittoi aamupäivällä tekstarin jossa kysyi, että "monelta mennään?"  ja mun piti laittaa vastausviesti että "MINNE?" kun en yhtään muistanut, että oltais sovittu mitään menoa :) No selvishän se sitten, että eilen sovittiin menemämme yhdessä Tokmannin alennusmyyntiin :)))

Olen ollut huolestunut kuulostani kun välillä tuntuu etten oikein kuule... nyt sit saa huolestua ettei oikein muistakaan mitään... mutta eikös se ole aika onnellinen olotila kun ei kuule mitä puhutaan ja jos on kuullutkin niin ei sit muista niitä.... :)))

Nyt jorinat sikseen ja tekemään tikkausta akvaario-ufoon, valjastin Brotherin keittiön pöydälle ja siinä hyvä laittaa kone laulamaan kiemuraa, vielä kun muistan että meinasin ommella... Sii Juu!