Tulipahan käytyä kaupungissa, oikeen taksipirssillä ajelin kauniissa aurinkoisessa talvissäässä... olihan se vaihtelua tähän kotona kökkimiseen, oikeen tuli tukkakin föönattua ja vähän naamaa meikattua ja puettua oikeet vaatteet päälle... mutta eipä tuosta reissusta nyt mitään iloa tähän mun iskias vaivaan ollut  #¤ruma sana#¤   :(............

 

Eli nuorehko naislääkäri kyseli parilla sanalla vaivaani, käski mennä petille pitkäkseen, kokeili puutumisen rajaa, isovarpaiden painamisvoimaa ja kopautti vasaralla polviin... totesi että tyyppiesimerkki iskiasvaivasta, ihan oppikirjamainen tapaus. Kirjoitti reseptin lääkkeitä, sanoi että jos nämä edelliset Sirdalud, Panacod ja Voltaren tekevät höntin olon, niin kokeillaan vaihteeksi Panadolia ja Buranaa. Puolessa vuodessa yleensä helpottaa. Tämä voi olla vaikka välilevytyrä tai jotain muuta. Kaikkea saa tehdä mitä kärsii, mitä ei kärsi ei kannata tehdä. Sopivasti lepoa ja rasitusta, kiitos ja näkemiin. Ei ole vakavaa, eikä hoitoa tarvitsevaa koska jalka kantaa päällä eikä ole pissa/kakka vaivoja, nämä ovat halvaantumisen ensioireet joilloin leikataan, ei muuten. Mangneettikuvaan pääsee vain siinä tapauksessa kun selvitetään leikkauksen tarve ja se selvis jo nyt, ettei leikata joten ei kuvatakaan. Jos mielenrauhani takia tahdon väkisin verikokeisiin, ne pitää pyytää paikallisen arvauskeskuksen lääkäriltä, mutta ei tässä kuulemma ole mitään tulehdusta. Voihan sitä kokeilla vaikka mitä vaihtoehtohoitoja ja vitamiineja, mutta ei ne tähän mitään auta...  Jossei puolen vuoden päästä ole parempi, sitten kantsii tulla uudelleen lääkärille....

Tähän kaikkeen meni aikaa noin 10 minuuttia, taksikuskin kanssa kahvit sairaalan kahviossa ja apteekin kautta takasin kotiin potemaan.

Voi pyhä sylyvi! Nyt mulla on sitten 800mg Buranaa 100kpl purkki ja Panadolia toiset 100 kpl. Puhelimitse saa kuulemma resetit uusittua kun nämä on syöty. Apteekin täti sanoi, että ymmärränkö miten vahvoja nämä lääkkeet ovat, sanoin ymmärtäväni.

Taksissa puolimatkassa kuski kysyi että mitä lääkettä sain ja kaivoin repusta reseptit ja kas kummaa ne oli yhden vaarin nimellä ja syntymävuosi oli 1920... päivä liippas kyllä aika läheltä omaani :) No soitin polille ja hoitaja tuumas lakonisesti että "voi taasko" ja sanoi, että lääkäri on unohtanut vaihtaa koneelle potilaan tiedot, lääkkeet ovat kyllä varmaankin oikeen, mutta koneella on ollut edellisen asiakkaan tiedot auki ja kone tekee sit automaattisesti reseptin niillä tiedoilla... mulla oli siinä siis käsillä tän papan sotu! Että näin nämä meidän tiedot maailmalla liikkuu ja se siitä salaisuudesta mikä potilasoikeuksiin kuuluu! Puhelinresepti sitten meitin apteekkiin, että sain omalla nimelläni oikeat lääkkeet ja vaarin resetit apteekin silppuriin....

Että tämmöinen tapaus, tiiä itkeä vai nauraa....Menen nyt sitten sen yhden lekurin määräämän Olkapunoksen fysioterapian kokemaan, hyvää kai se tekee olkapään hoitokin, vaikkei siellä nyt mitään vaivaa olekaan.... Mutta pitäähän se hyväkseen käyttää kun siihen on maksusitoumus ja se on mulle määrättyä :)

Että mitäs tässä sitten, eikun askartelemaan atc-kortteja lisää vaan :)