Tänään oli taas vesijumppapäivä ja siellä tuli reippaasti altaassa hytkyttyä tunti. Hiki siinä vedessä tulee kun reippasti tekee jumpat :) Jumpan päälle venytystä ja poretta lämpimässä altaassa, kummasti kankuista löytyy kipeitä paikkoja kun niitä poresuihkulla hieroo... sitten onkin vähän aikaa vetelä olo kun kotiin tulee, syö ja levähtää sohvalle :) Joulutontulta sain 5 kertaa vesijumppaa joululahjaksi ja tarpeeseen tulivat, kiva siellä on käydä!

Uimahallin saunassa kuulee vaikka minkälaisia jutunjuuria... milloin mistäkin asiasta.
Tänään siellä oli laaja puhe siitä miten lenssua on jokaisessa, eikä meinaa parantua, miten kolottaa ja väsyttää, miten vatsa ei toimi ja herpes on huulessa. Kuuntelin hiljaa, en viittinyt alkaa pitää luentoa, mutta kiittelin mielessäni kun itse olen noista vaivoista päässyt eroon aikoja sitten Aloe Veran ja valkosipulin avulla :) JESSHH!

Toinen puheenaihe oli tämä Ylen julkaisema uutinen, että etsivät kuoleman läheisyyden tietäviä ihmisiä telkkariohjelmaan.
Juttu Iltalehdessä.
Tarkoitus on tehdä ohjelma jossa kerrotaan elämän viime hetkistä kun tietää kuolevansa sairauteen pian,  haastatellaan läheisiä ja lopuksi näytetään hautajaiset. Saunojien mielestä tämä idea ja uutinen on ihan kamala ja hirveä, eikä tuollaisesta saisi edes ääneen puhua... taas kuuntelin hiljaa enkä kommentoinut mitään, sillä minusta tuo ohjelmaidea on loistava!
Toivottavasti saavat osallistujia ja ohjelman toteutettua. Tekevät siitä aidon ja rehellisen, lämminhenkisen ja koskettavan. Tuollaisesta ohjelmasta on varmasti hyötyä vertaistuki-mielessä niille jotka ovat  kokeneet ja kokemassa samaa asiaa, sekä niille jotka eivät ole osanneet sellaista koskaan edes ajatella. Kuolema on monelle niin tabu ja salainen asia, ettei siitä saa ääneen mitään sanoa. Minun luonteelleni siitä puhuminen on luonnollista eikä mikään vaiettava ja salattava aihe. Varsinkin jos itse tietäisin kuolevani pian johonkin parantumattomaan sairauteen, haluaisin ehdottomasti että siitä voisi ääneen puhua, avoimesti ja suoraan, kamalaa olisi se  pitää sisällään ja olla hiljaa! Mutta mä nyt olen muutenkin niin avoin ja minun on helppo puhua asioista, niistä negatiivisistakin...Ehkä mun suhtautuminen kuolemaan on erilainen kuin monella muulla, sillä mä olen varma, että ei tämä ole ainao elämä missä seikkaillaan, edellisiä on ollut monia ja tulee olemaankin, vielä sitä jossain kaikkien kanssa kohdataan, tasolla tai toisella! Näitä juttuja on tullut niin paljon esille mm: Alva Karppasen istunnoissa, että pidän ihan varmana, että jokaiselle on niitä entisiä ja tulevia elämiä montakin... Aikalailla tämä aihe on tänään herättänyt keskustelua netissä siellä sun täällä. Surullistahan kuolema ja sen myötä tuleva ikävä yms aina ovat, mutta jotenkin se on minusta niin luonteva jatko elämälle ja jokaisen kohdalle  se tulee aikanaan, tahtoi taikka ei. Kyllä mä uskon että se kaikille on jossain maailmankirjassa jo syntyessä määrätty, että miten ja milloin se elo päättyy kuolemaan, toisilla meidän mielestä ihan liian aikaisin, joillekin sitä toivomme tulevaksi, että saisi vanhana ja sairaana armahduksen ja levon.