Sillä aikaa kun odottelemme tuon metsäpossun muhimista, voin esitellä tänään uunista tulleita ihanuuksia... omaan silmääni nämä ovat ihania, mutta kauneushan on katsojan silmässä... Ottaen huomioon, että olen joskus nuorena likkana tehnyt keramiikkaa, noin 27 vuotta sitten ja nyt taas... väliin on mahtunut ihmisikä, etten ole saveen koskenut. Nyt tämä tekeminen tuntuu taas tosi kivalta ja onnistuminen riemulliselta.

Pitsin painaminen keramiikkaan on vanha ja simppeli juttu, siinä ei ole mitään erikoista tai uutta...  mutta kokeilimpas kumminkin ja olen tähän vatiin oikein ihastunut, tästä tuli hienompi kuin kuvittelin. Kiitos taiteilijan joka neuvoi lasituksen saloja ja yhteistuumin valittiin tuo okrankeltainen mattapintainen lasite, joka on mielestäni ihan napakymppi!

 

Viiniä kahdelle ja lautaselle vaikka viinirypäleet...

Tässä on taitelijalta ylimääräiseksi jääneet ja muodollisesti hyljätyt viinipikarien jalat, jotka mä pelastin. Käänsin ne ylösalaisin ja ne ovat siis tässä tuo "lasi-osa" ja jalat muotoilin itse omasta päästä krouviksi. Halusin kokeilla tälläistä yhdistelmää että tuo pikarin pesä on dreijattu ja siistimpi ja jalka sitten krouvimpi ja jotenkin keskiaikaista fiilistä. Jalka olis voinut olla tummempikin lasituksen jälkeen, mutta laitoin oksideja vähän liian varoen. Itse tykkään eniten tälläisistä esineistä joiden muoto ei ole niin säntillinen ja suoraviivainen, vaan että näisäs pitää näkyä se käsin tekemisen meininki... ei nämä ole kiinalaisen tehtaan sarjatuotantoa ja muodoiltaan samanlaisia ja täydellisiä, vaan jokainen esine on uniikki käsityö.

Tälläinen pitsillä painaminen on simppeli juttu, mutta nyt kokeilen seuraavaksi että miten pitsistä saadaan oikeanlainen kohokuvio