Olen pitkänhuiskea punapää, -vuosimallia -65. Noora-neidin äiti. Harrastan paljon monenlaista: Käsitöitä, lasitöitä, askartelua, avantouintia, lavatansseja, karppausta, luontaisjuttuja, astrologiaa, postcrossaamista......
Minähän en ole mikään sukankutoja, tosin osaan minä sukatkin kutoa :) tässä todiste :) Varret on mutkulaista raitaa jämälangoista, terät on Novita Nalle Aloevera+Jojobaa.
Kyllä tähän jäi koukkuun vaikka puikoilla kudotaankin... että toiset taitaa tulla heti perään...
Eikai kukaan arvannut edellisen postauksen sukanvarsikuvasta että näihin voisi tulla oranssit terät ???
Ja olen oikeesti ollut kuokussakin
ja nyt on pinossa 24 isoäidinneliötä, lisää tarvii... nyt loppu Puro ja sitä pitää saada lissää...
Minulla kuluu villasukkia yötä päivää kesät talvet. Nyt olen kaivannut pitkävartisia lämpimiä sukkia ja tälläiset ihanuudet sain!
Halusin jämälankaiset "rönttösukat" mutta eihän näissä ole mitään rönttöä, vaan niin iloiset ja kauniit! En heno edes päätellä noita lankoja, vaan jätän langantupsut näkyville varteen, nehän on ihanat. Ja sukissa on kiva juttu tämä NETTIYSTÄVYYS, kun olen tuohon Salmeen tutustunut tässä blogissa ja olemme tavanneetkin Suomussalmella viime keväänä. Salme tekee sukkia yhdessä kehitysvammaisen Ullan kanssa, Ulla kutoo suorat osat ja Salme sitten "väärät osat" eli kantapään ja kärjen. Loistavaa yhteistyötä ja ihania lopputuloksia :)
Ja niin on minun näköiset sukat, ettei ole yhtään sinistä raitaa :) Ja mä tykkään kun tuossa jalkaterän päällä on 2 oikein 2 nurin!!!
Kiitos Salme ja Ulla!
Mullahan oli kassillinen jämälankoja joita Salmelle tarjosin lähettää, mutta heilläkin kuulemma paljon jämiä. Joten omista jämistä aloin sitten itse kutoa sukkia itselleni. Näin tilkkuystävälläni Tallulla ihanat "rönttösukat" joissa oli sellainen mutkulainen varsi, että sukan varret menis sit vähän makkaralle jalassa. Sitä koetin tehdä, vaan en malta tehdä niin pitkiä varsia! Mutta kyllä nämä nilkkaa lämmittää hyvin nämäkin! Tykkään tehdä sukat ja lapaset tälleen yhtäaikaan, että on molemmat parit samaan aikaan puikoilla. Kohta näihin on terätkin valmiina :)
Näihin tuli jo pari violettia raitaa jotka kuvassa näyttää paljon sinisemmältä kuin onkaan oikeesti :)))
Hullulle ja herralle ei saa näyttää keskeneräistä työtä... mutta eihän täällä niitä käy lukemassa, joten näytän teille keskeneräisen taulusarjan :)
Syksyllä tein koululla joutohetkenä keramiikkalaattoja, jotka jäivät sinne sitten poltettavaksi ja sain ne vasta nyt. Painoin kuvan Suomussalmella Salmelta saamallani organzaverholla, siinä on niin kaunis tuo kukkakuvio. Samalla kuviollahan painoin jo keväällä eka laatan ja lautasia, kuvia löytyy alempaa tästä "keramiikka" -kategoriasta.
Olen ihastunut rataoksidilla patinointiin, sitä siis noissa kukkakohdissa tuo ruskea. Sekä olen ihastunut mattalasitteeseen, mutta koululla ei sellaista vaaleaa mattaa ollut, joten otin tämän kiiltävän joka aavistuksen taittaa punertavaan. MUTTA lopputuloksessa siinä ei olekaan sitä punertavaa, ehkä tuo rautaoksidi on syönyt sen värin. Ensin en ollut tykästynyt näiden kiiltävään pintaan ollenkaan, MUTTA kun näihin on tulossa vanhaa ladonseinälautaa alustaksi ja kehykseksi, niin sepä onkin sitten kiva kontrasti tämän kiiltävän pinnan kanssa! Kunhan pääsen puupajalle sahojen ja sirkkelien äärelle, niin teen nämä sitten valmiiksi!
Laatan koko 16 X 26cm. paksuus noin sentin.
Olispa oma talo, niin tälläisiä laattoja löytyisi sen seiniltä :)
Olin viime viikolla yhden päivän ystävieni luona "Perhepäivähoidossa", siellä oli isäntä ja emäntä flunssan kourissa ja tahtoivat minut sinne kaverikseen. Tarkoitus oli jo ennen joulua tehdä huopasaippuoita ja kahvikuppikynttilöitä, mutta aikomuksesti jäi kiireiden keskellä.
Nyt siit tehtiin eikä meinattu! Pyöriteltiin monet saippua huovalla peittoon. Yhteen isompaan KIELOsaippuaan virkkasin juttinarusta pussin päälle, ripustuslenkki että roikkuu ja kuivaa hyvin.... Virkatessa sit muistin, että ennen olen tehnytkin ne silleesti, että tuo yläreuna jää isoksi ja kiristetään narulla, jotta saippuan voi sinne vaihtaa. NYT virkkasin suu-aukon pieneksi, joten saippuaa ei voi vaihtaa, tämä on sitten saippuan loputtua vain pesukinnas johon pitää laittaa saippuaa päälle.
Mutta mikä on se idea tässä hommassa, sitä moni jo miettii--- no se on se villan hoitavuus ja juutin kuorivuus. Eli tuo juuttinaru on sopivaa pesemään ja ihoa kuorimaan! Iho on ihanan pehmeä kun tuolla saippualla ittensä hankaa!
Ja mikä hassuinta muutama sellainen kehuu näitä saippuoita jotka ovat villalle arkoja, etteivät voi kutiamisen vuoksi pitää villapaitoja.... :) Voivat kuitenkin hyvin pestä itsensä villasaippualla!Pesun jälkeen iho ei tunnu rutikuivalta, vaan ihanalta!
Tehtiin me niitä kahvikuppikynttilöitäkin, mutta niistä en muistanut ottaa kuvaa...
ja syötiin KARPPIherkkuja ja seurusteltiin mukavia koko päivä!
Tänään olen saanut todistukset, opiston valmistavan koulutuksen todistuksen ja opetushallituksen ARTESAANIn tutkintotodistuksen.
Eli olen nyt virallisesti valmistunut! JEEE, nostan itselleni hattua, todistuksissa ei ole yhtään ykköstä, on vaan kolmosia ja pari kakkosta, arvostelu on siis 1-3 :)
Ajallisesti tuon tutkinnon suorittamiseen meni 1,4 vuotta (3 vuoden opintosuunnitelma) ja 9 eri näyttötutkintoa.
Elämänkoulussa tämä aika on ollut paljon enemmän, tähän opiskeluaikaani joka kaikkineen kesti 2,5 vuotta, vuosi ensin siellä toisessa koulussa... tämä aika on ollut elämänkoulussa kovaa luokkaa ja opettanut paljon, monista aihepiireistä... tähän aikaan on mahtunut niin monenlaista, kirjan meinasin siitä kirjoittaa, ainakin itselleni :)
Hyvä mää, olen ylpeä itsestäni kun 46 vuotiaana suoritin tuon tutkinnon, se on mun toinen ammattitutkintoni, eka on sieltä nuoruudesta se parturi-kampaajan ammattitutkinto!
Ja nyt mun pitää saada töitä, palkkaa ja koti!
Sain loppiaisvieraan ja niin me naiset parannettiin maailma, istuttiin kaksi iltayötä grillikodan tulilla, saunottiin perusteellisesti ja herkuteltiin. Joidenkin ystävien kanssa juttu jatkuu siitä mihin se on muutama vuosi sitten jäänyt, ei huomaakaan ettei olla vastatusten hetkeen nähty :)
Sain toiselta ystävältä isohkon jäisen hirvipaistin, siitä tein pataa... ihan sikahyvää hirvipataa ja ekan kerran haudutin ruokaa täällä LEIVINUUNISSA. Jopas oli suussasulavaa, kun laitoin hirven sekaan sian kylkeä, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä ja suolaa, vähän voitakin -- haudutin 6 tuntia noin 100 asteen lämmössä rautapadassa leivinuunissa. Seuraavana päivänä se tulilla rautapadassa lämmitettiin ja uuniperunan kanssa syötiin ja oli ihan mahdottoman suussasulavaisen hyvää!
Ja sitten toki kyytipojaksi hyvää viiniä ja jälkkäriksi herkku kakkua!
Kakussa ei ollut intoa kiinnittää huomiota ulkonäköön, vaan panostin sisäiseen makuun ja sielua hyväileviin makuyhdistelmiin...
Kakku oli ihan loistavan hyvää, makeaa mutta niin älyttömän hyvää!
Tässä pätee se vanha sananlasku käänteisenä, että moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä! Tämä oli just päinvastoin!
Kaakaoinen sokerikakkupohja
lasillinen munia
lasillinen sokeria
lasillinen jauhoja, jotka oli puoliksi maissijauhoa ja vehnäjauhoa
teelusikallinen leivinjauhetta ja vaniljasokeria
4 teelusikallista Van Houte kaakaota
paistettu irtopohjavuokassa 175 asteessa
Leikkasin kakkupohjan kahteen osaan, ylempi kerron ylösalaisin irtopohjavuokan pohjalle.
Kostutin glögillä
sivelin pohjan LEMON CURDILLA
väliin mousse :
tiramisurahkaa
mascarponejuustoa
kermavaahtoa
vaniljasokeria
4 liivatelehteä glögissä
Hyydytystä jääkaapissa
päälle pohja johon oli sivelty mustikka-vadelma hilloa,
hillopuoli siis sinne täytettä vasten ja päällimmäiseksi jää kakkupohja, joka pitää
kostuttaa glögillä.
Kelmu päälle ja yöksi jääkaappiin.
Seuraavana päivänä KONDENSOITUA MAITOA kiehumaan peltipurkissaan kattilaan ja
keitin maitoa 2 tuntia.
TOFFEE kakun päälle ja reunoille kermavaahtoa!
Ihan älyttömän hyvät makuyhdistelmät, ainakin minun ja vieraani suihin sopivat!
Ei ollut mitenkään karppikakkua, mutta.... joskus sit taas on sitäkin :)
Syksyn mittaan olen odottanut sitä, että olisi aikaa tehdä jotain omia kässäjuttuja, omia ideoita ja sitä mitä MINÄ haluaisin tehdä. Että olisi aikaa vain istua ja vaikka virkata, eikä olisi mikään pakko tehdä mitään muuta... tuota mielentilaa ja aikaa on ollut vaikea tavoitella tässä koulu- ja joulustressissä. Koulun päätyttyä ja Joululoman alettua , olin niin väsynyt joka tavalla, etten vaan jaksanut tehdä käsitöitä. En jaksanut aloittaa. Viikko meni maatessa ja nyt vasta on levännyt niin paljon, että jaksan lukea kirjaa ja jaksan virkata istuessani ja maltan yleensäkin istua :)
Ja ihaillen olen seurannut jo pitkään Annelin ja Virpin blogeja, joissa nämä naiset virkkaavat vaikka mitä ja ihan mielettömällä tahdilla! Jatkuvasti lähes päivittäin näillä naisilla on jotain uutta ja ihanaa virkattua! Tuleehan siinä itsellekin se fiilis, että jospa minäkin jotain :)
Tälläistä aloittelin ja pari iltaa olen väkertänyt :)
Ensin kudoin isolla pyöröpuikolla 120 silmukan rengasta 2 oikein 2 nurin, sitten päättelin sen ja otin käteen nro 10 paksun virkkuukoukun ja aloin virkata... saapas nähdä mitä tästä oikein tulee, tuleeko sitä mitä kuvittelen :)
Olen muutamia isoäidinneliöitä virkannut vaihtuvanvärisestä Puro-langasta, tämäkin projekti siis hiljalleen etenee ja koetan saada sen valmiiksi, se mitä siitä tulee on vielä arvoitus :)
Vuosi on vaihtunut ja 2012 alkanut. Taas on ollut aika miettiä mennyttä ja tehdä toiveita tulevalle. Eräänlaista yhteenvetoa itsensä kanssa, mikä menneessä vuodessa jäi muistoihin ja historiaan, mikä tulevassa on kutkuttavaa toivetta...
Itse kun summaan mennyttä 2011 vuotta, voisin sanoa sen olleen rauhallisempi ja vähempi dramaattinen kuin edeltäjänsä 2010. Silloin oli rakkautta ja eroa, koulun vaihto, pahoinpitely/oikeudenkäynti, polvileikkaus, kantasoluluovutus, peurakolari, tatuointi -suuria asioita joissa oli paljon käsittelemistä... Menneenä 2011 vuonna ei ollut mitään noista, en ollut kertaakaan sairaalassa, ei leikattu mistään - mitä nyt joka päivä kolottaa jostain, ei ollut suuria tunteita eikä sydänsuruja, auto kesti hyvin -mitä nyt bensa loppui taipaleelle muutaman kerran, koulu sujui hyvin -mitä nyt hirvee stressi oli siitä kaikesta tahdista ja touhusta, Noora oli Australiassa -hirveä ikävä välillä tyttöä, mutta luotto kasvoi, että hän pärjää... Asumista siellä sun täällä päijät-hämeestä -kainuuseen, ilmaista työharjoittelua 5 eri firmassa, monenmoista touhua ja tohinaa, murhetta ja asiaa... mutta ei mitään maata mullistavaa kuitenkaan ja silti ihan hirveesti kaikkea... valmistuin jopa koulusta ammattiini!
Toivieita, haaveita tulevalle 2012 vuodelle, joka olkoon paras kaikesta, tuokoon onnea ja iloa, rahaa ja rakkautta, työtä ja touhua, uuden kodin ja ympäristön, uusia asioita elämään!!! Toiveissa on se mun ikiaikainen kivinavetta ja punainen mummonmökki!
Paljon on omia ideoita, taide tarvitsisi rahaa ja työtilan, minä tarvitsen työtä josta saan palkkaa.. ideoita pursuu korvistakin ja kaikkea olisi kiva tehdä ja opettaa toisille... koti on varastona ja nyt olisi ratkaisin paikka, mihin voisin tavarani muuttaa, purkaa ja asettua kodiksi asumaan... nahan alla kutinoi, että suuria asioita on tulossa, suuria mutoksia edessä! Tervetuloa niille kaikille, kunhan ovat positiivisia ja hyviä!!
OIKEIN HYVÄÄ JA ONNELLISTA KULUVAA VUOTTA MEILLE KAIKILLE!
Kuvana syksyllä sorvaamani kynttilänjalat.
!
Vuosi vaihtuu, vaihtamattakin :) saunottu kynttilänvalossa, makkaraa paistettu grillikodan tulilla, ystävän kanssa seurusteltu, lonkero tölkki avattu (piparilonkero ei maistu yhtään piparille)... nyt kuunnellaan pauketta kotisohvalla villasukissa ja kylpytakissa :)
Onnellista ja parasta uutta vuotta 2012 meille kaikille!
uuden vuoden aaton kunniaksi tänä aamuna on satanut noin 2cm L-U-N-T-A !!!
Sinisen talon takapiha, illan sinisessä hetkessä ja lumivaipassaan!
Olen tehnyt täytekakun ystäväni hautajaisiin. Onneksi tälläisiä kakkutilauksia ei ole usein. Manasin kakkua tehdessä itku silmässä vainajaa, että olisit sinä kakkua saanut kuolemattakin!!! Samperi soikoon nuori mies, olisit vain tullut kahville ja oisin kakun oikein mielelläni leiponut! Tätäkin kakkua voisit hyvin syödä, kun en laittanut omenahilloa, ettet saa allergiaa! Monet kerrat on ennenkin kahvipöydässä istuttu ja höpisty ja maailmaa parannettu! Tuoli heilahtaa ja huomaan kun hän kävi hymyilemässä mun manauksille...
Hän on lähtenyt Herran maille Joulua viettämään, tänään hänet siunataan Uutta Vuotta vastaanottamaan uudessa paikassaan.
Yksi lempivirsistäni on tämä
Tämä virsi soi myös edellisissä ystäväni hautajaisissa muuta vuosi sitten, siellä tämä soi akustisena ilman sanoja...
aina ei tarvita sanojakaan... Suru on sanaton, ei siinä sanat lohduta.
Kakkuun tuli
kolme pellin kokoista kakkupohjaa
kostutus Spritellä
välissä kermavaahtoa
ja mustikka-vadelma hilloa
(jota keitin pakaste marjoista ja laitoin hillosokeria ja liivatetta)
Päällä on vaniljakinuski ja reunoilla kermat ja pirapimurusia.
Koristeena pihalta ruusunlehtiä ja tuohon lehtien keskelle tulee yksi punainen ruusu
joka asetetaan kohta muistotilaisuudessa.
Postitonttu on polkenut paljon ihania joulukortteja, kiitos niistä ystäville. Muutamia odotettuja, perinteisiä joulutervehdyksiä, muutamia yllättäviä ja odottamattomia. Muutamaasta kuoresta on paljastunut muutakin kuin kortti :) Tässä tilkku-blogi-ystävåni Marlen kuoresta putkahtaneet ihanaiset pienet tilkkutyöt! Punainen pussukka ja punatukkaisen enkelin avainpussi! KIITOS! Nää on niin sööttejä ja ihania ja siistiä upeaa käsityötä! Ja niin mun näköisiä kuin olla voi :)))
Multa katosi syksyllä kotiavain, kuulin että se autossa jonnekin kolahti, vaan ei mistään löytynyt... naisenlogiikkani sanoi, että avain putosi käsijarrun koteloon, sinne sisälle piiloon... onneksi tutun huoltoasemansedän pokka piti ja hän uskoi naisenlogiikkaa mutisematta, haki pitkän ja kapoisen teleskooppikepin jonka päässä oli magneetti ja näin hän onki käsijarrunkotelosta mun kotiavaimen, jonka päässä on pieni metallilätkä jossa on enkeli ja teksti: Älä koskaan lähde kotoa ilman suojelusenkeliä! Tuonkin avaimenperän olen takavuosina saanut blogitutulta Jaanalta.
Nyt mun kotiavaimen päässä on isompi ja helpommin löytyvä Marlen tekemä suojelusenkeli! Kiitos paljon siitä! Katsokaapas hänen ihanaa joulukalenteria miten sieltä löytyy upeita pussukoita ja hienot teko-ohjeetkin!
Olen minä aiemminkin tullut Marlen taholta yllätetyksi ja ilahdutetuksi kun olen saanut ihanaisen keltaisen ketun, joka on nyt kännykkäpussinani ja sen upean kivinavetan jossa kulkee kamera! Nää Marlen pussukat on niin erityisen ihania!
Minut valtaa joskus sellainen fiilis, että voisi tuottaa iloa jollekin toiselle, kun itse kykenee vielä käsitöitä tekemään, niin se rakkaudella ja ajatuksella tehty käsityö on se ilonlähde jota voi jakaa lahjoituksena ilahduttamaan jotain toista. Lapset ja sairaat lapset ovat tärkeitä ja heidän ja vanhempiensa ilahduttaminen on minulle tärkeä juttu. Nyt kolahti tuo Marikan tarina. Olen jo pitempään seurannut Marikan elämää äitinsä pitämän blogin kautta, sitten kun Marika oli julkkiksena telkussa, aattelin että kyllähän minusta ja ystävistäni on Marikaa ilahduttamaan! Näin sitten lähti pari palloa pyörimään ja Marikan ilahduttajia innostui kanssan kimppaan. Marikalle alettiin lähetellä postikortteja, postcrossingkamujani ei tarvinnut paljon yllyttää. Ja kangaskavereitani ei tarvinnut paljon yllyttää peittokankaita kasaamaan. Kangaskaverit on 10 vuotta sitten perustamani nettiryhmä missä on toistakymmentä tilkkunaista pitkin suomea.
Kangaskaverit lähettivät minulle kangastilkkuja, muutaman blokin ja minä kasasin niistä tosi simppelin torkkupeiton, päällinen on vain 20 x 20cm paloista kiireessä kasattu, kissoja ja iloisia värejä, paljon punaista mikä tuo energiaa ja voimaa! Tausta on punainen fleece, lämmin ja pehmeä. peiton koko on 110 X 140cm ja näyttää oikein passelilta Marikalle. En halunnut liian isoa peittoa tehdä, jotta se olisi näppärän kokoinen käytössä, tarkoitettu torkkupeitoksi päikkäreille ja pyörätuoliin lämmikkeeksi. Postitonttu sitten polki tuon peittopaketin perille ja joulupukki sen Marikalle jouluna ojensi.
Marikan blogissa on postaus tästä peitosta ja siitä voimme päätellä, että tämä ilahdutus on täydellisesti onnistunut! Kiitos osallistuneille Kangaskavereilleni! Tämä oli kiva juttu 10 vuotisen taipaleemme kunniaksi ja tänä tulevana juhlavuotena 2012 keksimme varmasti muutakin ilahdutusta jonnekin!
Aiemmin Kangaskaverit ovat lähteneet mukaan myös moniin tempauksiini, yksi niistä on se Mäkkäri. Kun teimme McDonals taloille kolme peittoa ja tyynyt. tuosta linkistä pääset lukemaan postauksen Mäkkäri-peitoista. Mäkkärin talothan ovat Lastenklinikan sairaiden lasten vanehmmille tarkoitettuja "koteja" , kun lapsi on sairaalassa, vanhemmat voivat olla asumassa lähellä. Siellä on keltainen, sininen ja vihreä talo ja teimme niihin kaikkiin väreihin sopivat tilkkupeitot ja isot tyynyt.
Ja TEHOPEITOT ovat yksi tempaus jota olen touhunnut reippaan 10 vuotta Keski-Suomen Keskussariaalan vastasyntyneiden teho-osastolle, sinne on viety pieniä tehopeittoja ihan hirveesti, laskut ovat menneet sekaisin, jossain vaiheessa laskin niitä pieniä tilkkupeittoja 5000 asti, mutta sen jälkeen meni laskut sekaisin ja peittoja on reilussa 10 vuodessa viety enemmän. Viimeksi olen toimittanut siskoni viemänä tehopeittoja joulukuun alussa kun sukuumme syntyi uusi jäsen ja tuo vastasyntyneiden teho-osasto oli taas lähellä mieltäni. Nyt en ole aikoihin enää ehtinyt opiskelukiireiltä tehdä itse näitä tehopeittoja, mutta Jyväskylän kangaskaupan kanssa on diili ja peitontekijät vievät peitot sinne ja minä toimitan jokaisen peiton sairaalaan! Kiitos tässä kaikille TEHOPEITON tekijöille joita on ympäri keski-suomen! KIITOS! Tämä jatkuu niin kauan kuin peittoja tulee. Ensimmäiset vuodet sinne vietiin niin paljon peittoja että aina siellä sairaalassa oli varastoa. mutta muutama vuosi sitten sanouduin irti tuosta vastuusta, etten ota vastuulle jatkuvaa peittojen saatavuutta, mutta toimitan kun peittoja tulee, tosi hyvin niitä on kyllä vielä tullutkin, ettei pitkiä taukoja ole sairaala ollut ilman lahjoituspeittoja. Nyt niitä vietiin joulukuun alussa kolme isoa muovikassillista!
Nykyisin näitä sairaaloiden vastasyntyneille tarkoitettuja peittokampanjoita on jo paljon muuallakin, tämä minun alulle laittama juttu oli ensimmäinen ja meidän peitot ovat TEHOPEITTOJA, eivät Nuppupeittoja, se on oma juttunsa. Minun kautta menee peitot vain Jyväskylään Keski-Suomen Keskussairaalaan, ei muualle.
Toivottavasti näillä ja muutamilla muilla tempauksillani on saatu välitettyä hymyä ja hyvää mieltä, pientä iloa arkeen!
Itsekin sain iloa ja välittämistä joulupostissa, teen siitä eri postauksen kun saan kameran ladattua ja lahjanu kuvattua ;*)
Minä täällä vietän ansaittuja lorvipäiviä, tekemättä mitään... noh, takan lämmitystä, kirjan lukua, telkun katsomista, netissä roikkumista -ei lasketa minkään tekemiseksi :) Lepo on tullut tarpeeseen, nyt alkaa vasta univelat helpottamaan ja olo olemaan levännyt. Pohje on ollut tosi kipeä, selkää juilii, joten särkylääkettä ja relaxantteja jotta kroppakin alkaisi lepoon.
Pitkin suomea on riepotellut kova myrsky, tässä se oli vuorokautta myöhemmin kovimmillaan kuin monessa muussa paikassa oli jo Tapanina. Sähköt ovat pysyneet ja vettä tulee kraanasta, torppa on lämmin ja puita liiterissä, pöydät täynnä kynttilöitä ja vettä ämpärissä... joten mua ei hirveesti hetkauta jos myrsky vie sähköt, kunhan tuo takaisin :)
Talon ympärillä on isoja havupuita, onnekseni mikään ei ole kaatunut, saati tuhoa tehnyt. Tuuli kyllä on ollut niin kovaa, että väliin olen ajatellut ikkunoiden tulevan sisään ja katon lähtevän lentoon, mutta ei ole vahinkoa syntynyt.
Tämä kuva on Tapaninpäivältä 2011 sinisen talon takapihalta, ei lunta edes hajuksikaan! En muista näin vihreää joulua nähneeni. Vuonna 2006 oli melko lumeton joulu ja vuoden vaihde, mutta kyllä silloinkin jotain valkoista oli vähän ainakin.
Saamani artesaanin amaryllis on ihana, nyt se kukkii kaikkien 4 kukan voimalla!
Joulumieli on ollut pahasti kateissa, mutta aatonaattoiltana ne alkoi löytyä, siivousta, jouluruokia, lanttulaatikon tuoksua, joululauluja, ulkotulien sytytystä, puurokattiloita, ystäviä puurolla ja kahvilla... Monenmoista tohinaa ja touhua! 4-vuotiaan Ronin kanssa mentiin grillikodalle vaihtamaan pattereita jouluvaloihin, Roni näki paljon tontun jäkiä ja tontunpesän! Pikku-tontut kuulemma nukkuu tontunpesässä! Tullehan siinä tätillekin joulumieli kun pihamaalla seurataan yhdessä lapsen kanssa tontunjälkiä!
Pari päivää ennen joulua soitti opettajani ja sanoi nähneensä todistukseni allekirjoitettuna opistolla, eli
olen valmistunut Tuotteen suunnitelun ja valmistuksen ohjaaja-artesaaniksi!!! Se on mun paras joululahjani!
Tätä kanssani on käynyt iloitsemassa monet ystäväni, puurokattila on ollut kuumana ja pulla tuoretta :) on vietetty mukavia kahvihetkiä ystävien kanssa! Mulla on enemmän joulukukkia kuin koskaan! On kynttilöitä pöydät täynnä, suklaata ja lahjoja!
Kiitos kaikille ystäville, moni on ollut yhteistyössä ja avunannossa opiskelujeni aikana, SUURI KIITOS SIITÄ!
Tämän asetelman rakensin itse isoon vanhaan puulaatikkoon, siinä on joulutähti, valkoinen hyasintti ja kaksi valkoista tulilatvaa, sammalta, jäkälää ja isoja käpyjä.
Tervetuloa Joulu siniseen taloon!
Ja tärkeintä tässä joulussa on Noora täällä äitin ilona :) on hyvää ruokaa ja herkkuja, aikaa ja rauhaa, jouluinen tunnelma kynttilänvalossa, levollinen ja levännyt olo, ystäviäkin. Surullista oli käydä eilen hautausmaalla ja jätettiin kyynelsilmin ystävällemme kynttilä kylmähuoneen oven eteen. Ensimmäinen joulu niin, että joku ystävistä on kylmähuoneella odottamassa siunausta ja hautausta :( tosi surullista.
Ei oo oikein joulufiilis vielä minuun tarttunut, vesisade, harmaus, väsymys, murheet - ei tunnu yhtään jouluiselta.
Jos joulumieltä vois ostaa kaupasta, pitäis käydä ostamassa..... mutta olen koettanut sitä saavuttaa toisin konstein, viime torstaina mulla oli täällä pieni ystävä tonttukaverina vähän askartelemassa ja leipomassa. Tehtiin kierrätyskoristeita, riisisuklaamuroja, kinuskisia pikkuleipiä ja kuunneltiin joululauluja. Sori näin huonot kuvat :(
Tässä siis vanhoista tulleista joulukorteista askarreltu koriste, molemmin puolin on korstista kuva.
Vessapaperihylsystä tehty koriste, koristeena kortista kuva ja pari puuhelmeä.
Joulutunnelmaa ja joulumieltä hain myös kirkosta, Joel Hallikaisen joulukonsertista. Konsertti on aina ihana ja joululauluja kiva kuunnella, mutta se ulkona oleva pimeys ja ropiseva vesisade, ei kyl joulutunnelmaa tuonut. Vein haudoille kynttilät vesisateessa.
kävin myös tyttären kanssa tapaamassa sukulaisia ja ystäviä, joulukahvia ja monenmoista herkkua, mukavia hetkiä ja kivoja kohtaamisia. Ystävättären kanssa pikkujoulusaunominen, kuorinna ja naamiot ja jalkakylvyt ja rasvaukset, kynttilänvalossa rauhassa, kiireettä...
Joulukortit on enemmän retuperällä kuin koskaan, en ole kortteja askarrellut... osan lähetin ja osa jäi lähettämättä :(
monenmoista, mutta missä mun joulumieli??
Suruakin on mahtunut taas elämään, yhden ystäväni elämä oli kalkkiviivoilla ihan totaalisesti ja nuori ihminen nukkui pois viime perjantaina. Se on suuri suru minulle ja tyttärelle, yhteinen ystävämme :( Taas tuli konkreettisesti lähelle se todellisuus, miten yhtenä yönä voi kaikki muuttua kun kuolema käy hakemassa... ;(
Nyt alkaa meikäläisen koulunkäynti olla tällä erää kalkkiviikoilla, viimeisiä viedään ja valmistuminen häämöttää maalissa. On tässä ollutkin rutistusta, ihan välillä on itteekin hirvittänyt tämä koulunkäynnin tahti. Ei ole muuta elämää oikein ehtinyt olemaankaan, koko ajan on huono omatunto ollut tekemättömistä töistä ja aina on olut se tunne, että pitäis ja pitäis...pitäis tehdä kaikkea enemmän.
Kalkkiviioilla on myös minun joulukorttien lähetys--- askartelua en ole aloittanu kuin muutaman tapetista leikatun lumihiutaleen verran. olin yhden työpajan pitämässä koulun joulujuhlassa korttien arkartelun merkeissä, mutta muuten on kyllä kaikki kortit tekemättä ja ideat häviksissä. Tänään sitten tulostin yhtä valokuvaa ja kirjoittelin vähän joulukirjeitä, muutamia yhteistyötahoja ja auttajia haluan kiittää kireellä.... mutta kyllä tämä vuosi on tosi poikkeus mun joulukorttirintamalla. Huomenna lähtee muutamia postiin, mikäli huomenna ehdin askarrella niitä... ja malli tulee olemaan kyllä tosi simppeli :)
Tänään kävin kaupungissa vähän asioilla ja ei kyllä yhtään ollut jouluinen fiilis, rapa roiskuu ja vettä sataa, kaupoilla on kyllä ihmisiä ja tohinaa, se ei vaan ole tarttunut vielä minuun. Ajatus ei oikein raksuttanut joulujutuissa, paria pientä lahjaa koetin ajatella, mutta kovin oli ajatukset tahmeena....
Yhden tilauksen olen ommellut ja tuntuu että siitä on ikuisuus kun olen viimeksi koneella istunut, nytkin istuin laina koneella kun oma kone on rikki :( Tälläiset keittiöpyyhkeet sain aikaiseksi ja mietin ommellessa, että olen tehnyt näitä yli 15 vuotta ja tosi tosi monta kappaletta :) Tuon mallin olen väsännyt silloin joskus. Mutta suutarin lapsella ei ole kenkiä ja taas puuttuu omasta keittiöstä tämä, pitää kyllä tehdä!
Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa.
Hyvin sujui juhlimatta kalsareissa ja villasukissa sohvalla tämä(kin) 94 Itsenäisyysjuhla.
Valkohomejuustoa piparin päällä, Hehku-glögiä, suklaata, kynttilät ja telkkarin linnanjuhlat :)
Kari Tapion "Olen suomalainen" on pitänyt muutamaan kertaan kuunnella, Tuntematon sotilas jää multa katsomatta...
Mulla ei ole yhtään joulutunnelmaa, tai tunnelmaa siitä että joulu on jo ovella... ehkä tämä kiireinen stressi ja ropiseva vesisade tekee sen, etten tunnu jouluiselta...
siivoilin eilen ja nostin sit pahvilaatikoilta muutamia töitäni esille. Piirongin päälle päätyi nämä lasimaljat tunnelmaa tuomaan. Joku näistä jo kyselikin aiemmin kun näkyivät siellä näyttöpöydälläni somisteena.
Simppeliä lasityötä, ikkunalasia, ylimmässä on sähkövalot, ne pienet tuikut ja teko lasisydämiä seassa.
Alemmassa on sitten vettä ja usvalaite, tuo " vaalea hussakka" on siis vesihöyryä, usvaa. Laitteessa on valot ja se vaihtaa väriä. Tuo värivalosysteemi ei ole mun mieleen, mä en ole koskaan tykännyt tollasista värivaloista... että jos löytäisin sellaisen edullisen usvalaitteen missä olis vain vaalea valo, niin valitsisin sen.
Tämän usvamaljan ympärille piti tulla se lasikehikko, se oli ensimmäinen lasin tutkintotyön suunnitelma, joka ei sitten valmistunut vielä..
Mulla on ollut ihan hirveen tiukka ja kiireinen syksy (ja kesä ja talvi) näiden opintojen ja opinnäyttöjen kanssa... ja mieltä on vaivannut kaipuu, että olis aikaa istua sohvannurkassa ja tehdä jotain käsityötä, virkata ja kutoa, silleen löhöillen ja rauhassa. Ettei olis aina näitä pakkotöitä, kun sit omat jutut ja ajtukset jää tekemättä ajan ja virran puutteessa.. Ettei aina olis illat ja iltayöt näitä tietsikkahommia ja näyttökansioiden kirjoittamista yms. Vaikka kouluviikot on käyty ja näytöt tehty ja valmistumispaperit kohta kädessä, vieläkään ei ole tuota sohvannurkan luppoaikaa.... nyt riistää mieltä ja energiaa tekemättömät työt ja palauttamattomat kurssitehtävät. Vielä on piirreltävä ja tehtävä kirjallisia tehtäviä ja pikapuoliin ne palautettava.... ja sit kaikki muutkin rästihommat muulla saralla... ja siivousta ja järjestelyä yms yms yms... ja sit ne omat ideat ja niiden toteutus jne jne...
mutta kun virkkuututtaakin ja on pakko saada vähän höyryjä päästeltyä ja päätä nollattua... niin virkkaan hetken kerrallaan vaikkei siihen vielä aikaa oliskaan. Jäi tosta tossujen kutomisesta tuo lankahimo päällensä :)
Mulla on näihin isoäidinneliöihin sellainen viha-rakkaus-suhde :) näitä on niin hirveesti jokapaikassa, että usein ne kyllästyttääkin jo, ja olen näitä niin hirveen monelle jo opettanutkin. Ja silti tykkään tästä helposta virkkuumallista jo perinteenkin vuoksi aikas paljon.
Nyt aattelin tehdä Purosta, että väri vaihtuu vaihtamatta eikä tule mitään pääteltävää, vaikka sain kyllä hyvän opetuksen jo siihenkin miten ei tule pääteltävää vaikka langan värin vaihtaakin :)
Mosaiikkikurssilla pitää odotella saumausaineen kuivamista ja kurssilaiseni tuskaili ettei muistanut ottaa virkkuuta mukaan luppoajaksi! Mitä tekee hyvä ohjaaja silloin???
Vetäiseen laatikollisen puuvillalankoja ja virkkuukoukun esiin :) ettei kurssilainen vain turhaudu sauma-ainetta odotellessaan...
Ja siinä samassa sain näppärän vinkin tuosta langan vaihdosta niin, ettei jää pääteltäviä langanpätkiä :)
Kiitos opettajalle!
Jos metsään haluat mennä nyt niin voit löytää vaikka suppiksia :) Lähdin kyl keräämään mustikanvarpuja, risuja, havuja, käpyjä, sammalta... ajatuksissa Joulukranssi jouluvaloille ja vähän asetelmien tekoo... mutta siitähän tulikin sienisoossia :)
Sieniä kun kuullottelee pannulla että vesi lähtee, aika vetisiä nää jo on... sit voita ja sipulia, ruskistelua, mustapippuria rouheena, suolaa ja kermaa.... ja eikun suuta kohti.. leivällä tai ilman :)
Tänään on sauvasekoitin surissut oikein urakalla useamman tunnin kun olen tehnyt paperimassaa
huomista papermassa-askartelua varten. Menen ohjaamaan erityisoppilaille joulukoristeiden tekoa papermassasta. Rumaa harmaatahan tuosta tulee, mutta kun sitten on toinen kerta viikon päästä koristelua varten, niin ovatpa sitten kauniita!
