Vääntelin ja tuunasin taas muutaman lusikan koruiksi joutessani... kohta nuo koruiksi sopivat lusikkani loppuvat ja pitää lähteä lusikkajahtiin... pitäiskö ihan osallistua hiihtokilpailuihin, vieläkö niistä nykyään saa lusikoita palkinnoksi :) Ei vaines, tällä selällä ja polvella ei hiidellä, joten parempi on kiertää kirppareita!

 

Noissa lusikanpesissä olevien kuvien päällä on lasitetta, että ne ei enää ole oikeesti tuolleesti lusikkamaisesti kuperat...

Muutamat on taas kuivamassa, että joskos huomenna saan rakenneltua valmiksi ja laitan lasihelmiä niihin koruihin myös...

 

Huonoja uutisia on myös, etten saanut sitä työpaikkaa. Vaikka mä uskoin ja luotin, että se työpaikka oli mua varten ja mä olisin ollut niille niin hyvä kädentaitojen työsalin vetäjä. Se homma vähän muuttui matkalla kun mulle varsin sanottiin, että etsivät rautaista kädentaitojen ohjaajaa, eikä tarvitse olla hoitaja...noh, sitten siihen kummiskii piti olla hoitaja ja valitsivat minua paljon koulutetumman  hoitoalanhenkilön... että eihän mulla sit ole mitään jakoa hoitajien rinnalla kun mää olen vaan käsityöläinen ja ohjaan kädentaitoja, niissä voin rintarottingilla sanoa ja tuntea olevani monipuolinen ja vanhan tietotaidon omaava!

Että ei mulle sit tullutkaan positiivista elämäntilanteen muutosta nyt, vaikka sitä niin kovasti paljon toivoin ja odotin... joten etsintä jatkuu niin työn kuin kodinkin suhteen :)