Täällä sitä ollaan sohvalla pitkällään läppäri polvien varassa, toipuminen ottaa aika koville...ehkä sen tekee tuo vatsakalvon ja paksunsuolen tulehdus, mitkä umpparin puhkeamisesta tulivat. Antibiootit ottaa voimille, maistuu pahalle suussa koko ajan, hiivaoireet ja kuvotus... Keuhkoissa on jotain ja vasemmassa kädessä "joku suoni tukossa" -se on arka ja sitä juilii, liikuttaessa kipeäkin... mutte mitenkään erikoisemmin turvonnut, punainen yms... ehkä ihan vähän.
Eikai tämä höntti ja voimaton olo mitään erikoista ole, sillä isosta selkäleikkauksesta on vasta 10kk kun tuli tämä mahaleikkaus. Paino putos viikossa yli 5kg, hemoglobiini putos yli 40 pykälää (nyt 104), tulehdus ja normaali leikkauksesta toipuminen -- kaikki yhdessä vetää veteläksi. Nää muut maalliset ongelmat vetää mielen matalaksi...

Eilen otettin tikit pois mahasta ja toiseksi maha on hyvin pysynyt kiinni ja miksei pysyisi, hyvinhän haava on parantunut, kiitos siitä Aloe Veran :)

Antibiootit on hiveetä myrkkyä mulle, maitohappoa ja Aloe Vera juomaa menee hevoskuurilla, että suolisto sietäisi antibioottia, silti ottaa koville... ennen en ole saanut lääkkeistä näköhäiriöitä, mutta tämä tuntu ottavan näköön ja keuhkoon... molemmat on niitä pienellä präntättyjä haittavaiktuksia lääkeselosteessa..

Mut kai tästä vielä... :) Hyvä ettei henki lähtenyt tällä reissulla, kiitollinenhan toki olen että näin vähällä selvisin, tietääkseni en ole ennen näin lähellä ollutkaan. Vatsakalvon tulehdus umpisuolen puhkeamisen yhteydessä on kuulemma hengenvaarallinen tila, pitää toimia nopeasti... onneksi pääsin suht nopsaan leikkuuseen kun ambulanssista kärräsivät päivystykseen ja saatiin maha auki ja vatsakalvo huuhdeltua. Sairalahoidossa ja lääkäreissä, hoitajista puhumattakaan ei ole kehumista, kirjan voisi taas kirjoittaa tästäkin reissusta.. on se kamalaa tuo sairaalamaailma. Harva siellä on omalla alallaan ja ystävällinen ja auttavainen... viikossa oli yksi sellainen nuori hoitaja josta voi sanoa, että siinä oli ihminen paikallaan ja hän oli oikea sairaanhoitaja...

Noora oli kotona viikonlopun apunani, pesi pyykkiä, siivosi,tiskasi, teki ruokaa ja kävi kaupassa. Ihana että on noin näppärä 16 vuotias tyttö omasta takaa! TuulaL oli seuranani sunnuntai-illasta ja äsken läksi kotiinsa ajelemaan. Nyt on sit taas yksinoloa tiedossa. Olen lenkkeillyt kaksi kertaa postilaatikolle ja roskikselle,  eilen meni voimat ihan  sippiin kun kävin autokyydillä Kelassa... jospas illasta kiertäis jo talon ympäri. Tuulalla oli leimausjutut mukana, hirveesti ihania leimasimia, mutta tuntuivat kovin painavilta kädessäni ja vaativat liikaa vatsalihasten käyttöä, joten en paljon jaksanu leimata, eilen en oikeestaan ollenkaan, tänään vähän, mutta voimille ottaa ja luovuttaa piti. Tuula leimaili mulle isot kasat ihania kuvia kortteja varten. Kiitos Tuulalle käynnistä!

Näin täällä siis mennään, suurin osa ajasta menee täss sohvalla maaten, ei oikein jaksa keskittyä edes nettiin, ei oikein kirjaankaan vielä...

Kiitos postikorteista joita olen saanut! Kiitos myös tuumasista Maijalle, Kaijalle, Hiljalle, Hilulle!